lauantai 10. huhtikuuta 2021

Suomalaisia pahan mielen tarinoita: V tekstinäyte

Kadut jakavat lahjojaan, pameja ja mehukkaita filttereitä. Puolikas kalja sieltä, Gambinan pohjat tuolta. Elämä hymyilee minulle ja Millalle. Viimeinkin.

Työnjako tarvitaan perheessäkin. Milla huolehtii huushollista, minä metsästän ja keräilen. Mikko otettiin huostaan viime jouluna. Ei sovi kirkkaat viinat minulle.

Päivä taittuu iltaan, broilerifileet kylmäävät kylkeä povitaskussa, butaanipurkit kolisevat kassissa, rystysistä tiputtelee verta. Turha tulla selittämään, vittu, ei ole Milla myynyt persettään kävelykadulla.

Lasken aarteet lattialle. Oma koti kullan kallis. Sihautan butaania suuhuni ja hengitän syvään, lämmin tunne leviää keuhkoista ympäriinsä, korvissa humisee. Haukkaan palasen makkaraleivästä. Kyllä rakastava vaimo muistaa. En aio suuttua edes homepilkuista.

Butaani panettaa. Painaudun Millaa vasten. Hänen perseensä on kylmä, on ollut jo viikon.

- Novelli Perheenpää

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Tuore arvostelu

Kun olisin tiennyt mihin itseni laitoin, kun kustantajalta tämän kirjan pyysin arvioitavaksi. Kirja on nimensä mukaisesti täynnä tarinoita, jotka eivät lopu toivoon tai ajatukseen valoisammasta tulevaisuudesta. Ne loppuvat jätekasaan, maan alle, vankilaan tai haisevaan loukkoon.

Lue koko arvostelu: Täällä.

Kirja on edelleen tilattavissa: Täältä. 

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Ravenmistin mietteitä kirjasta

Tätä lukiessa ei tule hyvä mieli, mutta Linneran lakoninen huumori saa tällaisen mustan huumorin ystävän välillä hihittelemään. Pidän Linneran kerronnasta myös siinä, että hän ei kerro asioita suoraan, vaan jättää paljon lukijan tulkinnan varaan.

Erinomaisen ansioitunut kirjaesittely ja neljä tähteä viidestä Ravenmistin Instagrammissa. 

 Lue teksti kokonaisuudessaan: Täällä.

torstai 18. maaliskuuta 2021

Suomalaisia pahan mielen tarinoita: IV tekstinäyte

Kuin maankuorta kohti paiskautuvana, liekehtivänä tähtenä ratkaisu leimahti mielessäni. Tapan itseni, tuosta vain, leikkaan kaulavaltimon auki ja heitän pullon järveen. Siinähän sitten selittävät poliiseille, miten olen hakatun näköisenä ja kurkku viillettynä kupsahtanut koivunkylkeen. Tunsin kasvoni venyvän hymyyn ja kohotin repaleisen pullon kaulaani vasten, hieroin ja hain oikeaa kohtaa, kunnes tunsin sydämenlyöntien tykyttävän terävän reunan alla. Painoin ja tunsin, kuinka lämmin virta pakeni olkapäälleni ja levisi rinnalleni.

Moikka.

Pullo putosi kädestäni aluskasvillisuuden sekaan. Ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, ilkialaston Sari oli istunut vierelleni ja painautunut olkapäätäni vasten. Hän istui hetken hiljaa, katse vaelteli jonnekin kaukaisuuteen. Sitten hän huokaisi muutaman kerran lannistuneesti ja sanoi:

Nussi mua. 

- Novellista Kesäkuun kuudes päivä

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Suomalaisia pahan mielen tarinoita painettu

Suomalaisia pahan mielen tarinoita on painettu ja ennakkoon tilatut kappaleet lähtevät uusien omistajiensa suuntaan.