Kokonaisuudessaan SUOMALAISIA PAHAN MIELEN TARINOITA on tasalaatuinen kokoelma mielenkiintoisia tarinoita, jotka tempaavat mukaansa ja jättävät jälkeensä jonkinlaisen hyvän olon tunteen.
Suomalaisia pahan mielen tarinoita löytää edelleen uusia lukijoita, mikä on erittäin hienoa.
Lue arvostelu: Täällä.
Osta kirja: Täältä.
Linneran tarinoissa on monesti inhorealistiset piirteet on viety sen verran pitkälle, että vaikka aiemmin ehdin mainostaa tarinoiden olevan ”arkisia”, se ei tavallaan pidä paikkaansa. Unenomaisuus, ns. tavallisen ihmisen elämään suhteutettu epätodellisuus, selkeä vertauskuvallisuus ynnä muut piirteet kyllä oikeasti vie niitä muualle kuin ”arkiseen” suuntaan!? Tai, ehkä nimenomaan paljastaa järjellisen ja järjestyksen rinnalla liikkuvan maailman minkä äärellä sen huomaavat sivuhahmot joko menettävät henkensä, oksentavat kauhuissaan tai työntävät lastenrattaita poispäin sadatellen hullujen hölmöilyjä.
Sarvilevyt oli palannut perusteellisemmin Suomalaisten pahan mielen tarinoiden äärelle. Erinomaisen mielenkiintoista pohdiskelua.
Lue koko teksti: Täällä.
Ruumissaarna levy ei todellakaan vaikuta ylitöpositiiviselta, mutta siitä voi kirjoittaa hyvinkin positiiviseen sävyyn! On nimittäin aikas perkeleen kova ja omaleimainen levy taas käsillä! Harri Linneran kynästä tulleet lyriikat tavoittaa jotenkin ihan uudenlaisen tason elämänvastaisessa kurjuudessa.
Lahtelainen Sarvilevyt oli kirjoittanut Ruumissaarnan toisesta osasta oikein myönteiseen sävyyn. Tämän lisäksi Suomalaiset pahan mielen tarinat saivat Sarvi suosittelee! -leiman.
Teksti kokonaisuudessaan luettavissa: Täällä.
Enää vain tahto viimeinen
en kaipaa kiveä muistolleni
enkä arkkua luilleni
olkoon siinä mihin jäivät
luonto korjaa kyllä omansa
perkele on omansa jo ottanut
Kirjoitin sanoitukset naarajärveläisen Förgjordin Ruumissaarna pt. II -lyhytsoitolle, joka koostuu neljästä kappaleesta ja jonka kesto on noin parikymmentä minuuttia. Levyn kappaleet ovat:
(1) Maailmaan paiskattu
(2) Lohduttomuuden airuet
(3) Kaunan ja katkeruuden ehtoollinen
(4) Sama kohtalo
Ruumissaarnaa saa bändiltä hintaan 8 euroa plus postikulut: forgjord@gmail.com
Katso levyn kolmannesta kappaleesta tehty video: Täällä.
Förgjordin Facebook-sivu: Täällä.
Linnera ei tee reportaasia yhteiskunnan raadollisuudesta vaan hämmentää alitajunnan synkeimpiä pohjamutia. Hän luo tarkkanäköisiä silmäyksiä sieluntiloihin jotka ovat todellisia, vaikka niiden järkyttävimmät ilmentymät pysyvätkin useimmille vieraina. Suomalaisia pahan mielen tarinoita on oivallisesti nimetty, sillä teos on kuin kirjan mittaiseksi venytetty krapula-ahdistus.
Timo Hännikäinen oli kirjoittanut Suomalaisista pahan mielen tarinoista erinomaisen tarkkanäköisen ja ajatuksia herättävän kritiikin.
Lue arvostelu kokonaisuudessaan: Täällä.
Hämmästyttävää teoksessa on se kuinka kieroutunut mieli kuvattu uskottavasti. Ei ole epäilystykään, etteikö kirjailija ole paneutunut teoksen aiheeseen.
Henna Pöntinen oli lukenut ja arvostellut novellikokoelmani Suomalaisia pahan mielen tarinoita.
Lue arvostelu kokonaisuudessaan: Täällä.
Arvostelun arvosteleminen on melko lailla tympeää hommaa, mutta joskus sitäkin täytyy harrastaa.
Tässä Karjalaisen kritiikissä kriitikko on selvästikin hurmioitunut omista ajatuksistaan niin täydellisesti, että suurin osa Suomalaisista pahan mielen tarinoista on tainnut jäädä häneltä aika lailla kokonaan lukematta.
Kriitikko haluaa nähdä kioskikirjallisuutta, joten sitä hän sitten myös näkee. Tuon subjektiivisen harhansa pohjalta arvostelija rakentaa omasta mielestään kauhean oivaltavan death metal -analogian, jolla hän sitten huiskii kuin paremmallakin leimakirveellä, muttei osu oikeastaan mihinkään. Siihen päälle hän päättää briljeerata akateemisella oppineisuudellaan kyselemällä sosiologisen näkökulman perään ja mutkan kautta arvostelemalla aiemmin ilmaisemaani haluttomuutta leikkiä moraalinvartijaa. Tämäkin kertoo lähinnä melkoisesta haluttomuudesta ymmärtää rikosgenreä ja sitä kautta myös Suomalaisia pahan mielen tarinoita.
Lopulta tuntuu, että minä voisin aivan perustellusti kauhaista leimakirveen kriitikon kädestä ja upottaa sen hänen kalloonsa: on puhtaasti näkökulmakysymys, hukunko minä tarinoideni kanssa pintaan vai painunko pohjamutiin - tässä asiassa Karjalaisen kulttuuritoimitus on toki pikkaisen yksin, se sanottakoon - mutta eipä tässä arvostelussa ollut edes yritystä päästä pinnan läpi ja nähdä sen taakse. Padat, kattilat ja niin edelleen.
Kuten sanottu, arvostelun arvosteleminen on nuivaa puuhaa. Pidän kuitenkin kiinni oikeudestani tulla arvostelluksi siitä, mitä olen oikeasti tehnyt ja kirjoittanut, sen sijaan, että ilman minkäänlaista vastalausetta antaisin jonkun tuntemattoman käyttää minua oman pätemisentarpeensa ovimattona ja sylkykuppina.
