Ilmavirran mukana havisevat tapetinrepaleet saavat seinät näyttämään eläviltä. Kaikki muu onkin kuollutta. Kuihtuneet kukat, kellertävät kaupunkilehdet, hometäpläiset pizzalaatikot. Kuolleelta löyhkää ja näyttää asukaskin, vaikkei sitä olekaan, ei ihan.
»Mitä vittuu te paskakytät täällä taas teette!?»
»Tuli soitto melusta», vastaan, »haittaako, jos vilkaisen hieman ympärilleni?»
»Vittu, aivan sama mulle.»
Pyyhkäisen kengälläni roskakasan sivuun makuuhuoneen oven edestä ja astun sisään. Pullo kolahtaa lattialle selkäni takana, sohvan jouset narahtavat.
»Hei paskalakki, mihin aikaan te laskette Mirjamin pihalle?»
»Mirjamin?» pysähdyn sijoilleni, »eihän se ole ollut meillä kahteen viikkoon.»
Jääkaapin ovi aukeaa, pullo sihahtaa auki. Mustuneen peiton alla lepäävä hahmo ei nouse aamuoluelle. Ei enää.
- Novelli Ohennettu rakkaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti