Linneran tarinoissa on monesti inhorealistiset piirteet on viety sen verran pitkälle, että vaikka aiemmin ehdin mainostaa tarinoiden olevan ”arkisia”, se ei tavallaan pidä paikkaansa. Unenomaisuus, ns. tavallisen ihmisen elämään suhteutettu epätodellisuus, selkeä vertauskuvallisuus ynnä muut piirteet kyllä oikeasti vie niitä muualle kuin ”arkiseen” suuntaan!? Tai, ehkä nimenomaan paljastaa järjellisen ja järjestyksen rinnalla liikkuvan maailman minkä äärellä sen huomaavat sivuhahmot joko menettävät henkensä, oksentavat kauhuissaan tai työntävät lastenrattaita poispäin sadatellen hullujen hölmöilyjä.
Sarvilevyt oli palannut perusteellisemmin Suomalaisten pahan mielen tarinoiden äärelle. Erinomaisen mielenkiintoista pohdiskelua.
Lue koko teksti: Täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti